Kuvia kisoista

Yllä olevat kuvat c. Sani Parpola

c. Mona Ilmanen

Seuran estemestaruudet 2016

Tosiaan, eilen lähdettiin isolla porukalla matkaan Rengon Stable Parkiin. Meitä oli yhteensä 6ratsukkoa, joten porukkaa ja jännitystä riitti myös muidenkin puolesta. Koska pari ratsukkoa hyppäs jo pienemmissä luokissa, lähdettiin kaikki jo yhdeksän aikaan aamulla ajamaan. Meille jotka hyppäs vasta vähän myöhemmin, tuli siis aika paljon odottelua siinä aamupäivän aikana. Onneks meijän kaikki hevoset käyttäyty super hyvin, eikä mitään ongelmia ollut. Vähän kyllä kauhistutti, että miten Pumpuli jaksaa kun se on koko päivän nuokkunut kisapaikalla kylmässä.

Pumpuli ja Helmi varikolla odottelemassa

Kävin maneesissa verkkaamassa vähän jo ennen radankävelyä, koska olin luokassani (hypättiin siis juniormestaruudesta, 80cm estekorkeudella) jo neljäs. Radankävelyn jälkeen otettiin muutamat hypyt opettajan silmän alla, ja sitten olikin jo meidän aika lähteä kentälle odottamaan omaa vuoroa. Verkassa P oli kuin pieni taskuraketti, ja kyttäsi kaikkea lähtien peileistä  palosammuttimiin. Hypyt se teki kuitenkin hyvin, joten 2hyppyä pystylle ja yksi okserille riitti meille hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna tuo nopea aikataulu oli meille hyvä, sillä en missään vaiheessa ehtinyt sen kummemmin jännittämään.
Rata oli helppo ja selkeä, eikä siinä ollut juuri mitään ihmeellistä. Pari erikoisestettä oli kyllä, mutta koska yleensä P ei niitä katso, niin en onneksi itsekkään kiinnittänyt niihin liikaa huomiota. Se, mihin mun olisi pitänyt kiinnittää taas huomiota, oli lävistäjällä ollut sarja, jonka a-osalle meidän rata sitten "tyssäsikin". Kaarteen ja suoristuksen jälkeen jäin ihan liikaa varmistelemaan ohjan kanssa ponnistuspaikkaa, joten siihen tuli kielto.. Voitte kuvitella kuinka paljon otti päähän, kun hevonen tuntui todella hyvältä ja kerrankin oltaisiin voitu päästä kaikistä esteistä yli. Toisaalta parempi, että virhepisteet tulivat noinkin selkeästi omasta virheestä, eikä esim hevosen kyttäilystä. Kuten videolta huomaa, jonkunverran kiemurtelua tuli ennen tiettyjä esteitä, mutta kaikenkaikkiaan hevonen pysyi hyvin pohkeessa, eikä lopulta päässyt (yrityksistä huolimatta) kertaakaan livahtamaan ohi kummallekkaan puolelle. Tosiaan mulla oli ekan kerran jalassa kannukset, joten niillä sain pienemmällä avulla hyvin Pumpulin kahden pohkeen väliin. Loppurata olikin sitten aika sujuva, ja oli sellainen fiilis että siitä oltaisiin hyvin voitu jaksaa vielä uusintakin tsempata. Ärsytys oli radan jälkeen aikamoinen, mutta hevonen teki musta hyvin.

mulla on vain muutama puhelinlaatuinen kuva radalta..
jos sinulla on kuvia meistä, huuda hep!

(Huomioikaa pikkusiskon lauseet videon lopussa)

Kaikesta huolimatta jäin kuitenkin odottelemaan kentän laidalle ja katsomaan tuttujen ratoja. Hyvä niin, koska muuten olisin varmaan mennyt purkamaan hevoselta kamat pois. Muutaman viimeisen ratsukon kohdalla tajusin, että vain yksi ratsukko oli ratsastanut radan puhtaasti, joten jäin jännityksellä katsomaan ihan viimeisetkin ratsukot. Ja niin siinä sitten kävi, että meidän 4vp riitti tällä kertaa juniorimestaruuspronssiin..:D
Tällä kertaa kävi näin, mutta kieltämättä tuntuu kyllä vähän epäansaitulta. Pari ratsukkoa jäi mitalien ulkopuolelle todella siisteillä radoilla, yhden pudotuksen kanssa. Meidät pelasti tällä kertaa siis nopeus, vaikka yksi kielto tulikin. Tietysti iloisia ollaan, ja niinkun sanoin niin hevoseen olen tosi tyytyväinen! Muutenkin tosi onnistunut päivä, sillä meidän "tiimistä" vuotettiin 40cm luokka sekä minimestaruus 60cm estekorkeudella!!

Pumpuli ja Vamppu

Ensi viikolla kisaillaan meillä kotona Tuntsaricupin viimeisen osakilpailun parissa, siellä 60 ja 80cm!

Alaspää 18.9

Viime sunnuntaina lähdettiin tuntsaricupin 4. osakilpailuun Alaspään ratsastuskeskukseen. Hypättiin P:n kanssa 60 ja 80, joista ensimmäinen meni hyvin ja toisesta ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa :D

Tosiaan, 60cm oli hyvä ja siisti rata ja sillä irtosi luokan 3sija (tuntsaricupin 2.sija) ja siihen oltiin todella tyytyväisiä. Pidätteet meni läpi jopa liiankin hyvin (niinkun videolta näkee) ja rata oli kaikinpuolin siisti ja sujuva. Tän pienemmän luokan otin vähän varmanpäälle, koska tietenkin pidin silmällä sitä kasikymppiä.. Noh, jälkeenpäin katsottuna olisin kyllä voinut tässä pikkuluokassakin ratsastaa voitosta kun olisin vähän pistäny jalkaa kylkeen :D Sillä,  millaiseksi P pitäisi ratsastaa 60 ja 80 luokassa, on kuitenkin loppujenlopuksi aika suuri ero. 

Kisakavereina miellä oli tälläkertaa Viivi ja Jolanda

No siitä kasikympistä sitten. Mä olin ihan iloinen ja tyytyväinen hevoseen kyllä. Pumpuli joutui jostain syystä kauhean hitaasti matelevien luokkien ja järjestelyiden aikana odottelemaan tosi paljon, mikä ei tee sille hyvää. Odottelun jälkeen sillä on kyllä vielä virtaa, mutta väsymyksen takia sen keskiittyminen herpaantuu helpommin. Hypyt, joita P teki kasikympissä oli ekaa estettä lukuunottamatta hyviä ja ponnua riitti kyllä, mutta jostain syystä se sitten tyssäsi ja alkoi käymään ylikierroksilla. Ulospäinhän Pumpuli näyttää varmaankin siltä, ettei se  vaan mene pohkeesta yli, mikä onkin totta yleensä ensimmäisen kiellon kohdalla totta. Kun se pääsee kerran kieltämään, siitä tulee to-del-la vaikea ratsastaa, koska se ikäänkuin suuttuu. Helpoin Pumpuli on ratsastaa silloin, kun se on rento ja kaikki onnistuu hyvin. Kiellot, kolautukset sun muut vaikeudet saa sen jollain tavalla hermoromahduksen partaalle, se jännittyy ja menee vähän kipsiin. Kuten sanoin oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että se pysyi katastrofista huolimatta suht rauhallisena ja fiksuna.





Huomenna hypätäänkin sitten junnumestaruudesta 80cm.. Hieman tietty jännittää tuleeko taas kieltoja, mutta uskon että ulkokenttä ja se että huomenna mennään vain yksi luokka, voivat auttaa ongelmaamme. Ihan iloisin mielin lähdetään koittamaan onnea taas huomenna! Ei näistä muuta kuin opi joka kerta.

käyttäytymisestä kyllä tälle kaverille tälläkertaa 10++ !
Koppiinkin mentiin niin hienosti että !

Tässä vielä vähän treenipätkiä 

kuulumiset ja suunnitelmat

Viime postauksesta on taas kulunu aikaa vaikka kuinka ja paljon, mutta täälä mä olen taas ! Ja toisinkun viimepostauksesta saattais ehkä päätellä, niin mun alkusyksy on ollut todella heppatäytteinen ja on ollu tallilla enemmän kun monena viimevuotena. Suurimpana syynä siihen on ollut Pumpuli. Sen toinen vakioratsastaja lopetti, koska löysi itselleen ylläpitohevosen eikä siksi käy enään tunneilla P:n kanssa. Sääli sinänsä, sillä tää uus tilanne tietää Pumpulille kahta uutta vapaapäivää sen viikko-ohjelmassa.  
Oon nyt käyny siis sitten heppaa liikuttamassa ja muutenkin touhuilemassa, sen verran mitä koulu on antanu periks. Hyppäämässä oon käyny normaaliin tapaan torstaisin, ja tottakai tunneille menen aina kun on mahollista. Kuitenkin niinkun viime postauksessa avauduinkin, tällähetkellä mulla ei ole rahaa ratsastaa todellakaan ratsastaa niin paljon kun haluaisin. Tän takia meno on ollut maastoilua ja muuta omaa itsenäistä menoa, mutta se on myös todella hyödyllistä.

Pumpuli on alkanut jo rentoutumaan ja nauttimaan yksin maastoilusta
-pienen alkujännityksen jälkeen :)

Se, miten me ollaan sitten päästy treenaileen on vaihdellu aika paljon. Kesällä meni hyvin ja itseluottamusta löyty sekä hevoselta -että rimakauhuselta ratsastajalta jopa sen verran, että hypättiin meidän uus enkka 115cm. Vaikka itse en korkeushyppytehtäviä pidä juuri minään, niin kummasti se toi taas itseluottamusta hyppäämiseen. Viimeisin "kunnollinen" hyppykerta ennen kesää kun loppui kisoissa tippumiseen. Sinänsä mulla on hyvä tilanne, sillä Pumpuli itse ei jännitä hyppäämistä tai esteitä juuri koskaan yhtään mitenkään. Se on sille se niin sanottu "helppoo ja kivaa" -juttu, missä se on aina parhaimmillaan. Silti välillä suoraan sanottuna paskat housussa selässä kiikkuva ratsastaja tottakai tekee välillä hommasta hevoselle hankalampaa :D Alkusyksystä oli sitten taas pieni alamäki, laukka oli tosi vaikeeta ja P oli kokoajan tosi levoton ja virtaisa. Nyt muutamat kerrat on taas mennyt tosi hyvin, ja varsinkin oikee laukka on ollut tosi hyvä! 

Viime hyppykerralla meillä olikin ns "kisaharjoitukset", eli tehtiin itsenäinen verkka kentällä josta sitten yksitellen hyppäämään rata maneesiin. Hyvä harjoitus meille tulevia kisoja ajatellen! Tosiaan, jos kisailu on tänä vuonna jäänyt vähän vähemmälle, niin nyt tulee aikamoinen korjaus siihen asiaan ja vielä aika nopeassa aikataulussa. Nimittäin nyt 4viikon sisällä, meillä on kisat joka viikonloppuna. Tottakai täytyy vielä vähän miettiä, mutta koska kahdet viimeiset kisat on meillä "kotona", voi niihin lähteä melko rennolla mielellä ja ilman kummempia suunnitelmia.

Tänä sunnuntaina lähdetään kuitenkin hyppäämään Alaspään ratsastuskeskukseen sekä tuntsaricup-osakilpailu, että joukkuekilpailu! Siellä mennään meille tutu 60 ja 80, joilla hoituu siis myös joukkueosuus. Pieni jännitys on aina kun lähetään kuitenkin meille isoa 80cm hyppäämään johonkin ulkopuolisiin kisoihin, mutta onneksi alle saadaan taas ottaa "hyvänmielen" pikkuluokka.

Ensi viikon lauantaina 24. päivä lähdetään sitten näillänäkymin viiden ratsukon voimalla seuramestaruuksiin, jossa meijän luokka on junnumestaruus eli 80cm. kisat on Stable Parkissa Rengossa. Tätä ajatellen onkin hyvä mennä nyt hyppäämään ja harjoittelemaan.

1.lokakuuta eli jälleen taas viikon kuluttua edellisistä kilvanajoista, on meillä kotona tuntsaricupin viimeinen osakilpailu, joka käydään myös esteillä. Siellä siis taas 60 ja 80cm!

Viimeisenä ja tälläkertaa (ainakin allekirjoittaneen mielestä) myös vähäisimpänä, on taas viikon kuluttua meillä kotikisat ja kyseessä on seuran koulumestaruudet. Näitä en ole vielä kummemmin ehtinyt miettiä, mutta kovasti on houkuteltu ja uhiteltu, että sinnekkin pitäisi Pumpulin kanssa mennä pyörimään :D Itse olen sitä mieltä, että minimestaruus eli Cmerkki (jos oikein muistan) olisi tuolloin meidän tasolle se sopivin, mutta kovasti mua yritetään saada junnumestaaruusluokkaan, eli K.N. Specialiin.. Noh, tää on semmonen juttu mihin on vielä aikaa, eikä edes suurempia tavotteita. Täytyy siis katsastella mikä meidän tilanne on ja sen mukaan valita sitten luokka. Se hyvä puoli tosiaan on, että nämä on meillä kotona eli tavallaan huono suoritus ei ole keneltäkään muultakaan pois. Välillä tuntuu epäreilulta epäonnistua kisoissa, joihin olisi lähtijöitä meillä jonossa vaikka kuinka paljon.. No sellaista se on ratsastuskoulussa, hienoa silti että meistä moni pääsee tänäkin vuonna ulkopuolisiinkin kisoihin! Ja kaikilla on mahdollisuus osallistua tietysti kisoihin meillä "kotona"!

She's the best <3

No siinä olikin sitten kuulumisia ja suunnitelmia kerrakseen taas..! Mutta nyt kun tulee tälläinen aika "hyperaktiivinen" kuukausi, niin varmasti myös postattavaa on enemmän. Tavallisista Pumpulimenoista ja maastoköpöttelyistä on musta vähän turha tulla mitään tänne raapustamaan, eikä hyppykerroilta oo yleensä paljon mitään materiaalia. Ne, joita meidän ns "päivittäiset" kuulumiset kiinnostaa enemmän, voivat seurata niitä mun ja pikkusiskoni yhteiseltä Instagram tililtä! Sinne päivittelemme vähän vähemmänkin tärkeitä heppa-kuulumisia, klikkaa tästä !

Toivotaan että kaikki menee hyvin ja päästään kartuttamaan taas vähän kisoja ympäri meidän pikku kylää !

resurssienhallintaa

Mitä tehdä kun ei voi tehdä sitä mistä nauttii? Tehdä sitä ainoaa asiaa, johon tuntee paloa ja intohimoa. Tehdä sitä minkä eteen tekisi niin paljon töitä ja näkisi vaivaa. Tehdä sitä, mistä monet samanikäiset tytöt valittavat vanhemmilleen. "Ota sä tää mä en nyt jaksa kävelyttää tätä" -ja lykkäävät täydellisesti puunatut nahkaohjat äidin käteen. Ohjien päässä jokaisen tavallisen hevostytön suurin unelma.

Yllä olevat ajatukset valtaa mun mielen aina säännöllisin väliajoin. Ajatukset on yllä olevassa tekstissä todellakin kärjistetysti, mutta uskon etten mä ole ainoa lajin harrastaja tällaisien mietteiden kanssa. Ratsastus on laji, joka sisältää munmielestä surullisen paljon kateutta ja oman arvostelukyvyn yliarvioimista. Mun tarkoitus ei tällaisilla postauksilla ole todellakaan tarkoitus lietsoa sellaista kulttuuria lisää, päinvastoin.

Kyse ei myöskään ole mistään sen vakavammasta, kuin jälleen vain ja ainoastaan mun oman harrastamisen tilanteesta. 

Mä oon syntyny siitä onnelliseen tilanteeseen, että mä oon aina saanu mahollisuuden harrastaa. Harrastaa ihan kaikkea maan ja taivaan välillä, niinkun vaikkapa mun isosisko on tehny. Mutta oonko mä käyttänyt sitä tilaisuutta? -Oikeastaan en. Kaduttaako se mua? -Oikeastaan ei.

Kuitenkin sen verran erilaisia lajeja harrastaneena, voin sanoa että tykkään urheilla. On monia lajeja joissa olen ollut vahva pienestä asti, ja varmasti harjoittelun kanssa olisin voinut kehittyä ja pärjätä. Kuitenkin, ainut asia jonka parissa kiinnostus on säilynyt ja oikeastaan vuosi vuodelta vaan kasvanut ja vahvistunut, on hevoset ja ratsastus. Se nyt ei varsinaisesti vielä kerro mitään, onhan maailma täynnä armottomia "hevoshulluja". Se mikä kuitenkin kertoo munmielestä jotain on se, että ratsastus on juuri se laji, joka oli mulle lapsena vaikeinta.

Pääsääntöisesti oon iloinen ja kiitollinen niistä kaikista vuosista, kun oon ollut ratsastuskoulussa oppilaana. Ne on korvaamattomia vuosia ja kokemuksia just munlaiselle tavalliselle harrastajalle. Sellaiselle lapselle tai nuorelle, jonka ihanat ja rakastavaiset vanhemmat mahdollistavat viikottaiset ratsastustunnit lapselleen. Vanhempien piikkiin en siis todellakaan halua mun seuraavia ajatuksiani laittaa, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten koskaan miettisi miten erilailla asiat voisivat olla mun harrastuksen kanssa. Miten toisille luodaan jo ennen syntymää mahdollisuudet tän hienon lajin pariin, kun taas toiset joutuvat tyytymään ehkä koko iäkseen vain katsomaan sivusta.

Nyt kun oon taas selittänyt ummet ja lammet syvällisiä, voin siirtyä asiaan. Tilanne on siis nyt jälleen se, ettän ratsastan ainoastaan ratsastuskoulussa. Vaikka kuinka haluaisin, ei mulla resurssit riitä. On ehkä itsekästä sanoa, mutta mä tarvitsen ratsastusta ns. koko rahan edestä ja se onnistuu tällä hetkellä parhaiten tunneilla. Vaikka kuinka haluaisin ratsastaa erilaisia hevosia, erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, tarvitaan palojen loksahtamiseen myös vähän tuuria. Tällä hetkellä oma innostus ja motivaatio vaan riittäisi vaikka mihin hevoshommaan ja puuhaan. Hevosia on vain vaikea lähteä mistään etsimään, kun ei ratsastajana täytä juuri kenenkään hevosenomistajan kriteereitä. Kuitenkin kun sopiva ratsu löytyisi, joutuu siitä itse kieltäytymään oikeastaan rahan takia.

Vaikka joskus turhaudun ja toivon että oisin syntynyt se kultainen kannus takapuolessa, en silti voisi olla kiitollisempi niistä mahdollisuuksista joita mulle on kuitenkin suotu. Mun tilanteessa ainut vaihtoehto on tehtä parhaansa ja ansaita luottamusta. Ns. imeä kaikki mahdollinen tieto irti tästä lajista tulevaa varten. Ajan kanssa aukeaa kyllä meille tavallisillekkin tallaajille mahdollisuuksia. 

kolmen päivän koulukurssi

Noniin, niinkun viime postauksessa kerroinkin, olin viimeviikolla kolmen päivän koulukurssilla. Kurssin piti Rosali Kivitie, mutta hän tuli valmentamaan ihan meijän kotitallille joten mitään sen ihmeellisempää ei meijän kannalta ollut. Tottakai pienen tvistin mulle toi kuitenkin sekä lajin, että ratsun vaihto. Kuitenkaan kumpikaan ei jännittänyt sen enempää. Ehkä esteratsastajan on kuitenkin rennompi siirtyä äkkiseltään ratsastamaan muutaman päivän ajaksi koulua, kuin toisinpäin. Varsinkin jos tämä on tehtävä jollain muulla kuin sillä tutulla ja turvallisella hevosella.

Day1
Ensimmäinen päivä oli juuri sellainen kun ensimmäisen päivän voi vaan kuvitella olevankin. Ilma tolloin keskiviikkona oli suhtkoht hyvä, joten se oli ainoa päivä kun päästiin menemään kentällä. Pääsin myös ensimmäisen kerran ratsastamaan NoShout-järjestelmän korvanapin avulla. Todella kiva varsinkin tuulisella säällä, kun voi 100%:sti keskittyä tekemiseen, ilman ongelmaa ohjeiden kuulemisesta. (Vaikka yleensä ongelma onkin niiden ymmärtämisessä)
Mulla oli takaraivossa jo valmiiks joku tyhmä ajatus siitä, että munmielestä Pommac toimii ainakin mulla paremmin aina maneesissa, ja pakko sanoa että nää kolme päivää myös todisti sen :D Liekö sitten vaan mun oman ajatuksen tulosta vai onko tässä jotain perääkin, mutta ensimmäinen päivä oli meillä huonoin. Työskenneltiin paljon ympyrällä ja tehtiin temponvaihteluita ravissa. Poni jäi vähän hitaaks pohkeelle ja mulla oli muutenkin vaikeuksia sen sytyttämisen kanssa. Pommac on poni, joka vaatii ihan kunnollisen sytyttämisen ns. räjähtämispisteeseen jotta se alkaa näyttää parastaan. Vaikenta sen kanssa onkin saada se pysymään juuri siinä "räjähtämispisteessä" kuitenkaan ilman sitä räjähdystä :D Tässä virittelyssä en ensimmäisenä päivänä onnistunut ollenkaan, tuntuu että olisin tarvinnut heti alkuu säpäkät laukkatehtävät käyntityöskentelyn sijaan. Selkään poni tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Oikeastaan todellisuus iski vasten kasvoja vasta kuvat nähdessäni -On se tosiaan paremminkin joskus mennyt :D

Day2

Kakkospäivä ratsastettiin maneesissa. Tehtiin jälleen paljon töitä ympyröillä, tavallisten taivutusten lisäksi tehtiin vastataivutuksia sekä taivutettiin ympyrällä myös liiotellen, ulkopuolelta reilusti myödäten. Pommac oli jo parempi ratsastaa, taivutusten avulla se alkoi aika-ajoin rentoutumaankin vähäsen. Laukkaa tehtiin myös ympyröillä. Niissä Pommac toimi myös kivasti. Jäi vähän tunne, että laukkojen jälkeen olisi tullut vielä parempiakin pätkiä, mutta aika loppui kesken. 

Day3

Kolmas päivä oli ehdottomasti meiltä onnistunein! Sekä hevosen, ratsastajan -että tehtävien osalta. Aloitettiin tekemällä väistöjä ja avotaivutusta. Ennenkin oon todennut, että niiden avulla Pommac alkaa toimia aika nopeesti kivasti. Käyntitehtävien avulla se tosiaan on vaikea sytyttää, mutta väistöissä on kuitenkin sen verran tekemistä ja ns. säpäkkyyttä että ne toimii! Tän jälkeen tehtiin keskihalkasijalta väistöä "portaittain", eli ratsastettiin suoraan muutaman kerran väistön aikana. Tääkin tehtävä toimi hyvin, koska ponin innostuessa se lähti ennakoimaan ja perä lähti helposti edelle väistössä. Lopulta saatiin siinä myös hyviä pätkiä. Laukkaakin päästin nyt tekemään meille sopivammilla tehtävillä, laukattiin kokonainen ympyrä, jonka jälkeen lähdettiin venyttämään askelta pitkällesivulle. Pitkänsivun lopussa taas koottiin laukka -ratsastettiin kulman läpi ja siirryttiin sitten raviin. Tällaisilla tehtävillä Pommac lähtee toimimaan parhaiten. Myös ravit oli laukkojen jälkeen taas paremmat.

Ravilyhennysten kanssa oli aluksi vähän ongelmia, Pommac
on yllättävän kova suusta liikkuessaan :D

Kaikenkaikkiaan kiva ja onnistunut kurssi, vaikka olisi pitänyt kyllä saada itsestä enemmän irti jo alusta asti. Onneksi kuitenkin parani viimeiseen päivään mennessä! Pakko kuitenkin myöntää, etten meinaa housuissani pysyä kun pääsen torstaina vihdoin takas Pumpulin selkään  ja hyppäämään!!

ponin ja lajinvaihdos

.. ei nyt ihan kummiskaan. Mutta osittain kyllä! Mä oon nimittäin nyt taas mennyt muutamia kertoja Pommacilla, sekä koulua että hyppyä. Syy siihen miks taas ponin selkään päädyin, oli Pumpulin kaviopaise ja (onneksi lyhyeksi jäänyt) saikku. Vaikka tietenkin Pumpulin saikku oli harmittava juttu, oli silti jotenkin hyvä ja lohdullinen fiilis, kun tiesi että mulle löytyy kyllä tällähetkellä muutamakin mieluisa vararatsu.

Pumpulin paise tosiaan parantui nopesti ja se on jo täysin menossa mukana, hyvä niin! Mulle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta osallistua Rosali Kivitien koulukurssille, johon Pumpulin toinen ratsastaja oli jo ilmoittautunut. Kuitenkin vaikka olisin saanut myös mennä, tuli mulle mieleen että mitä jos menisinkin Pommacilla? Pienellä ja toimivalla ponilla, josta oon ainakin tähän mennessä saanut aika paljon irti. Ajattelin että nyt kun kerran vaihdetaan hetkellisesti lajia, niin pistetään sitten ratsukin vaihtoon. No vitsit sikseen, vaikka kyllähän se vaihtelu aina virkistää!

Jotta mulla olis jonkunlainen ponifiilis alitajunnassa ens viikolla kurssin alkaessa, päätettiin että menen myös tunneilla pari kertaa Pommacilla. Se tietenkin edellytti että myös ponin vakioratsastaja halusi vaihtaa hevosia, ja kyllähän se onnistui. Sen pidemmin en ala meijän menoista selittämään, mentiin laukkapuomeja sekä muutamaa "erikoisestettä", ensin neljän puomin viuhkaa ja sitten matalaa, mutta pitkää trippeliä joka sekin oli rakennettu neljästä puomista. Tottakai hakemista on tossa ponimenossa Pumpulin jälkeen, mutta yhtä kämmiä lukuunottamatta meni suht hyvin. Vaikka tiedostin, ettei Pommac siedä esteellä painon siirtämistä eteen ns.sään ja kaulan päälle, tein sen virheen ja onneksi teinkin. Trippelin yli hyppäsi lopulta vain Meeri :D No, sen jälkeen tsemppasin, ja yli päästiin kyllä puhtaasti sen jälkeen..

Ratsuvaihdoksen seurauksena Sonjakin pääsi siis hyppäämään Pumpulilla, ja hyvin hyppäsikin! Niinkun oon ennenkin sanonut, niin mä en ymmärrä ratsastuskoulujen asennetta "vaan mä saan mennä tolla hevosella" tai "miks toi laitetaan meneen mun kanssa samalla hevosella" yms. Mä todellakin nautin kun nään jonkun muun menevän Pumpulilla. Koulutunneillahan se onkin suosittu ja pääsee kyllä töihin useasti viikossa, mutta nimenomaan estemenossa tykkään katsoa miten P toimii jo tosi hyvin myös muiden kanssa! Yleisesti nykyään pidänkin monipuolisuutta yhtenä hevosen arvokkaimmista piirteistä. Niin ratsastuksen eri lajeissa, kun myös siinä että hevonen toimii erilaisilla ratsastajilla ja mukautuu sen mukaan myös asenteellisesti. Yksi syy, miksi mä tykkään Pumpulista niin paljon !

Kuitenkin, innolla odotan sekä lajin-että hevosen vaihdosta ensi viikolla. Jos vaikka sillon saisin myös itsestäni muutaman kuvan ponin kanssa.