Piece of my ponylife

moikka!
Sataan vuoteen en oo taaskaan muistanu kirjotella, vaikka kerrankin olis ollu hevosrintamalla ihmeellisen paljon aihetta kirjotellakkin! Oon ollu parin kuukauden sisällä tosi paljon tallilla, joten ehkä senkin takia kirjottaminen tänne on taas jääny. Innolla odottelen kesää, koska myös ilman kuvamateriaalia on vähän ankeeta tulla kirjotteleen. Toisaalta, ittellehän mä tätä blogia kirjottelen pääasiassa vaikka ilmeisesti muutama lukia kuitenkin käy edelleen lukemassa postauksia.

Tosiaan, innostus harrastamiseen on tällä hetkellä hyvä! Oon innoissani menossa tallille lähes joka kerta, ja välillä ihan ilman syytäkin löydän itteni istumasta maneesista. Ihan niinkun ennenvanhaan vois melkein sanoa! Luulen, että suurin syy tähän mun innostumiseen/uudelleenheräämiseen on se, että oon päässy meneen pitkästä aikaa monipuolisesti. Erilaista menoa, hyppyä, koulua ja maastoilua, tosi erilaisilla hevosilla!
Viime syksyisen pienen motivaatiokatoamisen jälkeen musta tuntu, että Pumpulin kanssa mentiin alamäkeen ja tallille meno jopa kyllästytti välillä, niin huonosti meillä tuntu menevän. Sitähän mä teillekkin valittelin täälä.

Oon ihminen joka puhuu- eli myös kirjottaa asiat suoraan sen kummemmin ajattelematta. Joskus siitä voi tietysti olla haittaa, mutta sanoisin että hevosasioissa se on mulle eduksi. En yleensä jää asioita miettimään yksin päässäni, vaan kysyn ja haluan tietää, ilmoittaa ja sanoa suoraan asiat jotka mua mietityttää. Kuitenkin arvostelun kohteena mulla on minä itse, sekä mun oma ratsastus. Tottakai välillä hevonenkin, mutta yleensä osaan peilata senkin omaan ratsastukseeni. Tää ns. motivaation puute häiritsi mua, koska pohjimmiltani ratsastus ja hevoset on mulle se juttu, jossa haluan kehittyä ja jossa koen että mulla on jotain annettavaa. Halusin tehdä asialle jotain, joten otin asian puheeksi ja puhumallaan ne asiat selviää. Nyt mun harrastus on ollu monipuolisempaa, koska niinkun sanoin oon päässy meneen monipuolisemmin kun ennen. Mulla on tällä hetkellä monen monituista hevosta, joilla meen mielelläni milloin vaan. Sen kautta oon myös huomaamattani taas tajunnut, millanen kultakimpale se Pumpuli onkaan mulle, se kaikista rakkain!

minun kallein aarteeni <3

Nyt oonkin jo tarpeeks höpötelly ihan ympäripyöreitä, joten mennään siihen mitä mä nyt sitten oon oikeesti tehnyt. Niinkun joskus oon kirjottanutkin, niin satunnainen meno Pommac-ponilla on jatkunut. Pommac on kunnolla liikkuessaan niin magee, ja kateellisena kattelen kun mun kaveri sillä hyppää. Pommac vaatii, että sitä osaa ratsastaa ns. just räjähtämispisteessä, sillon se tekee oikeestaan mitä vaan. Mä oon ite menny sillä lähinnä koulua, mutta pari kertaa oon kyllä hypännytkin. Se on vaan niin hieno ja possumainen poni että toista saa ettiä! Pommacin lisäks oon päässy meneen myös pari kertaa taas meijän ihanalla suokkitamma Rokki-tytöllä. Rokki on myös oikein miellyttävä ja ennenkaikkea hauska mennä koulua. Vaihtelu virkistää, ja niinkun aina sanon niin musta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua oikee suokki-ihminen! Uusin tuttavuus mulla onkin sitten knabstrup-tamma Jolanda, jolla pääsinkin meneen ekan kerran ihan sattumalta, kun sen vapaapäivänä menin pellolle liikuttamaan tammaa. Tykkäsin kovasti, ja tuli puheeksi että joskus täytyy päästä meneen "Jollulla" ihan kunnon menoakin. Kauaa mun ei tarvinnutkaan odottaa, kun pääsinkin Pumpulin rokotusloman takia tositoimiin pilkkukaverin kanssa! Alkukankeuden jälkeen hypytkin meni mainiosti, ja taas löyty yks ihan mahtava vararatsu !

Tän lisäks oon alottanut yhteistyön uuden vuokrahevosen kanssa. Kyseessä ei tosiaan ole maailman helpoin tapaus ja meijän yhteistyö on vielä aika alkutekiöissä, joten siitä ehkä myöhemmin lisää :) 

Joka tapauksessa vaihtelu virkistää, ja opettaa tässä lajissa niin paljon! Kaikkien näitten kivojen hevosten jälkeen voin kyllä sanoa, että ai kun oli kotosaa torstaina estunnilla kiivetä tutun Pumpulin selkään hyppäämään rataa. Pitkästä aikaa päästinkin kunnolla hyppäämään rataa, ja voi sitä reimua kun radassa oli oikein sarjakin!