Haaste hevosharrastajalle !

Postaustahti on mulla mitä on, mutta nyt sain haasteeksi tehdä tällaisen hevosharrastajalle tarkoitetun haasteen. Ite tykkään tällaisia lukea, joten ajattelin että miks ei !

HEVOSET VAI PONIT, MIKSI?

Parisen vuotta sitten vastaukseni olisi ollut helppo, ponit tietenkin! Mutta nyt, kun poneilla menenminen on pikkuhiljaa jäänyt lähes kokonaan pois, voisin yhtä hyvin vastata että hevoset. Itse olisin varmasti luonteeltani poni, mutta ehkä juuri sen takia en monen ponin kanssa ole löytänyt yhteistä säveltä. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Tiivistän tämän vastauksen: hevosenmielinen poni!

leirihoitsuni Myy Ponimaan leiriltä parin vuoden takaa!
Pieni, säpä ja näppärä poni, hevosen aivoilla mutta pienellä
pilkkeellä silmäkulmassa !

ENSIMMÄINEN HEVONEN/PONI JOLLA RATSASTIT ITSENÄISESTI JA ENEMMÄN?

Hmmm. Mähän oon tunnettu siitä, että oon ratsastanut samassa ratsastuskoulussa jo yli 11vuotta ja kyllästymättä. On vaikee nimetä yhtä hevosta tässä asiassa yli muiden, koska vaikka oon saanut vastuuta ja ratsastanut myös itsekseni, niin pääsääntöisesti käyn tunneilla edelleen. Sanoisin kuitenkin että risteytysponi Toobias oli se poni, jonka kanssa menin ensimmäisenä kertoja itsenäisesti, tuntejen rinnalla.

KUMPI ON PAREMPI, KENGÄLLINEN VAI KENGÄTÖN HEVONEN?

Mä en ole mikään tämmösten asioiden expertti, mutta mielestäni nää tämmöset asiat riippuu ihan hevosen/ponin käyttötarkotuksesta, ja siitä missä ja miten sitä ratsastetaan. Poni, jolla mennään hyväpohjaisilla kentillä/maneesissa, pärjää hyvin ilman kenkää. Mutta mitä käyttöhevosiin tulee, niin kyllähän kenkä suojaa hyvin kaviota kulumiselta. Näihin en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.

KLIPPAUS: PUOLESTA VAI VASTAAN?

Tää on vähän samaa kategoriaa kun edellinenkin kysysmys, mielestäni riippuu paljon missä hevonen on ja miten sitä treenataan. Jos hevonen asuu ulkotallissa tai pihatossa ja se pärjäisi ulkona ilman loimea talvikarvansa ansiosta, en tietenkään nää järkeä klippaukselle. Jos taas hevonen asuu lämpimässä tallissa ja treenaa maneesissa, voi klippaus olla hyvä vaihtoehto. Joskus kuitenkin näkee netissä, että ulkotallissa oleva suomenhevonen klipataan, koska "se on hienon näköistä" ja sen jälkeen se puetaan moneen loimeen pikkupakkasilla. Sitä en luonnollisesti tajua.

YKSIN VAI YHDESSÄ TARHAAMINEN. MIKSI?

Mä olen pienestä asti tottunut siihen, että hevosen tarhaavat/laiduntavat laumassa tai pienessä porukassa. Mielestäni se on hevoselle luonnollinen tapa ulkoilla, liikkua ja leikkiä ulkona. Muutenkin pidän tärkeänä, että hevonen on hevonen, eikä posliinipatsas joka kääritään pumpuliin. 

Tottakai poikkeuksia löytyy, ja kaikki hevoset eivät sovi laumaan. Kuitenkin täysin yksin tarhaaminen edellyttää mun mielestä sitten paljon kaikenlaista virkistävää lisätoimintaa perus treenaamisen lisäksi. Varsinkin kilpahevosilla hokkikausi tuo tietenkin suuren loukkaantumisriskin, jokainen siis itse päättäköön hevosensa tarhauksesta.

RATKAISEEKO HEVOSESSA ENEMMÄN SEN LUONNE VAI ULKONÄKÖ?

Mielestäni tämä vastaa täysin kysymystä ihmisten kanssa. Ulkonäkö on se mikä vaikuttaa ensivaikutelmaan, mutta ei kukaan jaksa treenata hevosen kanssa, joka ei luonteeltaan miellytä ollenkaan. Hevosten kanssa nämä kulkevat kyllä aikalailla käsi kädessä. Hevonen jonka luonne miellyttää, kulkee luultavasti nätimmin ja näyttävämmin, mikä taas tuo esille hevosen ulkonäön. Mutta hyvä esimerkki on Pumpuli. Aijemmin tumma ns. tavallinen suomenhevonen ei miellyttänyt mun silmää ollenkaan, mutta kun olen oppinut sekä rodusta- että Pumpulista yksilönä enemmän, olen alkanut katsoa suomenhevosia aivan eri tavalla. 

Kyllä tämä neiti on alkanut jo miellyttää mun silmää!

MILLAINEN ON HYVÄ HEVOSBLOGI?

Tekisi melkein mieli vastata, että juuri sellainen, kun mun blogi ei ole :D Mä itse tykkään blogeista, joissa on kuva ja videomateriaalia. En juurikaan nauti yksityiskohtaisten treenipostausten lukemista, mutta mielestäni hyvä kirjoittaja kirjoittaa paljon omia ajatuksiaan kehittymisesta sekä hevosesta. En ajattele negatiivisesti bloggaajista, jotka myös joskus purkavat ahdistustaan ja negatiivisia ajatuksiaan tätä lajia kohtaan, sillä bloggaaja joka antaa itsestään enemmän, niin hyvässä kuin pahassa, on aina mielenkiintoisempi. En välitä kaunistellusta hevosblogeista, joka sisältää vain hehkutuksia hyvistä hetkistä ja uusista kalliista varusteista, vaan blogeista joka tuo esiin sekä tämän lajin valot kuin varjotkin. Sitähän tämä laji todellisuudessa on!

PAHIN TIPPUMISESI?

Mä olen säästynyt todella hyvin vakavilta tapaturmilta hevosten kanssa, vaikka tippumisia onkin kertynyt ihan kiitettävästi. Mulle mieleen tulee tippumiset knabstrub-poniruuna Pinniltä. Ponin pravuuri ainakin mun kanssa oli esteen jälkeen pomppiminen, ja sillon tultiin alas useasti. Mitään se suurempaa ei ole kyllä sattunut. Täytyy koputtaa puuta!

OLETKO VAROVAINEN VAI UHKAROHKEA HEVOSTEN KANSSA?

En sanoisi olevani noista kumpikaan. Mielestäni osaan olla rohkea, mutta myös oikeissa tilanteissa varovainen. Hevosten kanssa yleisesti toimiessa pidän tärkeänä varovaisuutta, mutta ratsastaessa rohkeus on tärkeää. Liian varovainen ratsastaja ei saa itsestään tarpeeksi irti mikä voi haitata kehittymistä, mutta uhkarohkeus voi myös kerta heitolla romauttaa kehittymisen. Myös jotkut hevoset tarvitsevat rohkaisevamman ratsastajan, kun taas toiset rauhoittavat ja varovaisemman ratsastajan. Tässäkin asiassa pitää osata löytää kultainen keskitie.

Haha, vastaukset oli ehkä vähän ympäripyöreitä, ja tämmöseks diibadaapakshan tää taas meni. Tässä kuitenkin joitakin mun mieleipiteitä ja ajatuksia näistä aiheista !