Niinkun otsikostakin voi päätellä, myös vaihtelua on mulla ollut. Tässä ehkä kuukausi sitten normaalin hyppytunnin jälkeen, vaihdettiin ryhmäläisten kanssa hevosia ihan vaan loppuverkkojen ajaksi. Tunnilla meitä oli neljä, ja me vaihdettiin hevosia Sonjan kanssa. Mä menin siis ratsuponiruuna Pommacilla, jolla en muistaakseni maastokävelyn lisäks ollu koskaan mennykkään! Olin tosi innoissani, koska oon aina halunnu nimenomaan koulumenoa Pommacilla mennä. Ja vaikee arvata, tykkäsin hirveesti ! Niinkun oon maininnukkin, niin kaipaan välillä koulumenoon semmosen hevosen joka ns. "antaa periksi" mulle ja jolta mä saan sen näkyvän palkinnon helposti. Pumpulin kanssa koulumenossa on kuitenkin vielä ihan eri tavotteet, niin on tosi kiva päästä välillä meneen koulumenoa just vaikka Pommacin tyylisellä ponilla !
Pommacci on mulle tuttu poni tosi pitkältä ajalta, vaikka en ookkaan koskaan sen selkään ennen tätä päätynyt. Monet mun kaverit on kuitenkin menny Pommacilla tosi kauan, joten jollain tapaa siitäkion on ollut varmaan hyötyä näinä kertoina, mitä oon ponilla mennyt nyt.
Pommac on tosi näppärä ja monipuolinen mutta aika hevosmainen ratsastaa. Silti siltä löytyy myös se ponimainen puoli, josta se on ehkä eniten tunnettu.. xd
Vaikka Pommac myös hyppää tosi hyvin, ajattelin alusta asti että minä en sillä hyppää. Osasyynä ne monet kerrat kun oon nähny jonkun tappelevan sen kanssa estetehtävissä sillon kun ponilla on nimenomaan se ponipäivä. Ja osaks varmaan siks, että oon enemmän kun tyytyväinen hyppäämiseen Pumpulilla. Koulu on se osa-alue jossa mä tarvin välillä ns. helpompia onnistumisia, että innostus siihen säilyy..
No kuitenkin, päädyin kuin päädyinkin hyppäämään myös ponilla ja hyvinhän sekin meni. Uskon että myös tässä oli hyötyä siitä, että mä oon vierestä seurannu aina mielenkiinnolla just Pommacin ratsastajia, sitä miten ne tekee kun Pommac sitten kulkee esteilläkin hienosti. Oli kiva päästä jollain tapaa todistaan omille tyhmille ennakkoluuloille, että on oikeesti turha leimata mitään hevosta sen mukaan, millanen maine sillä on. Varsinkin ratsastuskoulussa joillekkin poneille kyllä muodostuu tietynlainen maine.
Meno Pommacin kanssa jatkuu toivottavasti satunnaisesti, Pumpulimenon rinnalla !
Tän jääturvan kanssa taas on aina yhtä vuoristorataa. Koskaan ei voi aavistaa, millon neiti keskittyy ja millon se on aiiivan muissa maailmoissa eikä pysty ollenkaan rauhoittumaan. Tarkoitan nimenomaan koulupuolta, hypätessä Pumpuli keskittyy lähes aina sataprosenttisesti tekemiseen.
Joulun ja uudenvuoden tienoilla tallin pakkasrajat paikkui sen verran, että Pumpuli tais lomailla melkein kaks ja puol viikkoa. Mulla oli Pumpulimenosta taukoa jo kolme viikkoa, kun maanantaina menin sitten koulutunnille. Ajateltiin että virtaa varmaan on kun pienessä kylässä, mutta Pumpulipa yllätti. Alkutanssahtelujen jälkeen keskittyminen tulikin tosi hyväks, ja tunti oli valehtelematta meijän paras koulutunti ikinä, ravitehtävien osalta siis. Laukat on mennyt talven aikana hurjasti alamäkeen, mutta siihen on monia syitä jotka toivottavasti taas paranee kevään tullessa.
Mutta mitenkäs kävi torstaina? Suunnilleen niin, ettei keskittymisestä ollut tietoakaan ja laukka oli oikeastaan molempiin suuntiin huonoa ja nelitahtista.. Ne hetket kun nautin tosta tunnista, oli noin neljä askelta ennen ja jälkeen esteiden. Mutta onhan niitä huonoja päiviä kaikilla. Vaikka laukkaan vaikutti luultavasti pakkanen ja maneesin huono pohjakin, niin joskus todellisuus iskee kyllä vasten kasvoja. Mun taidot ei kuitenkaan riitä saamaan Pumpulia niin hyväks, kun sen vois saada. Olis niin kiva nähdä joku osaava ratsastaja sen selässä.
Uskon kuitenkin että nyt on menossa vaan huono kausi, koska kesällä ja syksyllä laukka oltiin saatu jo tosi hyväks ja rytmikkääks. Palailen tähän asiaan keväämmällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti