Viime postauksessa kerroin oikeestaan koko kuluneen vuoden ajalta kaikki mitä ollaan päästy tekeen. Sen jälkeen ollaan jatkettu ihan tavallisesti tunneilla, eikä oikeestaan mitään kummempaa kertomista edes ole. Hyppääminen on jääny vähälle, mutta oikeestaan ei haittaa! Nyt on ollu jotenkin tosi rento fiilis ratsastuksen kanssa, varmaan just noiden monien onnistumisien jälkeen. Oon tykänny siitä, et koulun jälkeen oon vaan voinu mennä tallille, ilman sitä tunnetta että "tänään on PAKKO saada hevonen toimimaan ettei itelle tuu huono fiilis".
Oon myös oikeesti tykänny ja innostunu koulumenosta nyt tänä syksynä! Isona syynä on varmaan se, että oon päässy meneen Pumpulin lisäks jonkunverran toisellakin suokkineidillä, Rokki-tytöllä. On ollu tosi kiva päästä piiitkästä aikaa koulutunneille tekeen koulutehtäviä. Tottakai myös hypätessä me tehään paljon koulujuttuja, mutta usein jää jotain hampaankoloon. Koulutunnilla on aikaa jäädä hiomaan kaikkea mahdollista koko tunnin ajaksi.
 |
| Varmaan huomaatte, mistä tän neidin nimi on peräisin |
Rokki on myös erilainen, jollain tapaa "helpompi" ratsastaa kun Pumpuli. Tosin riippuu ihan täysin siitä mitä on tekemässä. Vaikka P on koulupuolellakin toimija ja yritteliäs, niin mä en suoraansanoen oo koskaan saanu siihen semmosta tatsia. Kehuja Pumpulin kanssa satelee paljon, koska sen kanssa hommia on kuitenkin tehty suht vähän aikaa sen ikään nähden, mutta usein ne hyvät asiat Pumpulin kanssa jää multa iteltä vähän huomaamatta. Haluun silti korostaa, että tää johtuu vaan ja ainoastaan mun omasta tasosta/ratsastuksesta. Kokeneemman ratsastajan kanssa Pumpuli toimii hyvin ja sen saa ratsastettua todella hyväks !
Estepuolellahan ne palkinnot tulee mulle itselle hyvistä, ehjistä radoista, puhtaista hypyistä ja vaihdoista. Koulupuolella niitä hyviä hetkiä on vaikeampi mun ite huomata.
Rokki on malliltaan ja omalta muodoltaan jo sen verran erilainen, että se on jollain tapaa vaivattomampi saada pehmeeksi ja hyväksi kädelle. Se myös tulee helpommin vastaan mun omaa ratsastusta ja ohjasapuja kun Pumpuli. Rokin kanssa oon saanu niitä omia onnistumisentunteita koulupuolella taas herätettyä, mikä on saanu mut taas Pumpulin kanssa ns. tyytymään vähempään, eli siihen mikä meillä sen kanssa on tällä hetkellä realistista, rentous ja rauhallinen suu.
Tuntuu hassulta myöntää että mä ratsastan ja oon kiintyny todella kahteen eri suokkitammaan ja tykkään hyppäämisen lisäks oikeesti ratsastaa kunnolla koulua. Mä, joka aina sanoin että suokit ei todellakaan oo mua varten :D
Kyllä oman ratsastuskokemuksen aikana on oppinu arvostaan hevosessa tietynlaisia piirteitä ja pakko myöntää että aikalailla usein suomenhevosesta löytyy ne asiat, joita mä ite pidän tärkeenä. Yrittelijäisyys, rehellisyys, mielyttämisenhalu ja monipuolisuus
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti